Eli siis aluksi mulle sanottiin että tule lentokentälle klo 4:00 että siellä on joku mua vastassa. Noh, siellä ootin ja ootin ja ketään ei näkyny. Soitin sitte YFU:n tukihenkilölle et onko tänne nyt tulossa ketään ja ne oli sitte kussu sen homman silleen että kukaan ei ollutkaan tulossa. Siinä se sitte puhelimen kautta neuvo lähtöselvityksen yms. Okei, ei siinä vielä mitään mutta pikkuhiljaa alko koneessa pelottaa et onkohan kukaan mua vastassa Frankfurtin kentällä? Nopeasti siihenki sai vastauksen kun astuin koneesta ulos ja siellä ei ollut ketään. Mulla oli mukana vain matkalaukku, puhelin joka ei toiminut ja lentolippu jossa ei ollut portin numeroa. Siinä vaiheessa alko pikkuhiljaa paniikki iskeä sillä se lentokenttä ei ollut mikään pieni.. Siinä sitten aikani harhailtua löysin toisen suomalaisen vaihtarin joka oli aivan yhtä hukassa kuin minä. Lopulta sitten löydettiin omat porttimme ja löysin sieltä kasan saksalaisia vaihtareita joiden kanssa lensin sitten Chicagoon.
Mulla tulee aina pitkillä lennoilla pahaolo, joten kun päästiin Chicagoon asiaa ei auttanu yhtään se, että siellä oli tajuttoman kuuma ja meidän piti kävellä pitkiä matkoja laukkujen kanssa. Heti kun päästiin portille odottamaan että lento lähtee Denveriin, siinä vaiheessa oli jo niin hirveä olo et ei auttanu muutakuin juosta vessaan oksentamaan. Kaiken lisäksi lento oli 2,5 tuntia myöhässä joten siinä ooteltiin parin muun vaihtarin kanssa että päästäis viimeinkin Denveriin. Siellä sitten oli mun hostperhe vastassa ja jatkettiin matkaa autolla Castle Rockiin, mun tulevaan kotikaupunkiin.
Nyt sitten olen täällä ja ei voi muuta sanoa että tää on ihan tajuttoman kaunis paikka! Tää asuinalue on just semmonen mitä voi vaan kuvitella amerikkalaisesta lähiöstä. Kaikilla hienot isot omakotitalot, hyvin hoidetut pihat ja hienot autot pihassa. Ympärillä näkyy kauempana kalliovuoret ja muutenkin tää ympäristö on niin erilaista mitä Suomessa. Ei voi muutakuin tykätä! Pistän sitten myöhemmin kuvia tänne sillä en oo vielä kerenny ottamaan yhtäkään. :DAiniin, tosiaan sain flunssankin matkalla joten täällä on nyt kiva kokoaja niiskutella ja köhistä +30 asteen lämmössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti